Vaikka aina kun olen ollut lähes täysin kuollut, ainoa ihminen jota olen koskaan silloin ajatellut oli hän.
Mutta silti vaikka hän oli ainoa joka kykeni mua koskaan näin hyvin auttamaan ja saamaan mut elämään pidempään kun olin uskonut hän silti myös on tuottanut mulle kipua joka on tuhonnut mut joka päivä yhä uudestaan. Mutta päätin lopettaa ja antaa olla. Se on parempi näin. Nyt vain haluan unohtaa kaiken mitä meillä oli ja toivoa että hän tekee samoin. En ollut koskaan olemassa.
Anteeksi angstisesta alusta, mutta halusin sanoa tuon.
Mitä teille kuuluu? Mulla itsellä on mennyt nyt paljon paremmin.
Vähän yli viikko sitten tapahtui jotain mikä sai miut lähelle kuolemaa, ja ainoa syy sille oli se että olin vain niin loppu. En tiennyt että mulle koskaan niin kävis, mutta kävin läpi hermoromahuksen jonka vaikutuksesta nyt suurinosa ihmisitä joiden luulin olevan mun puolellä käänty mua vastaan.
Olen pahoillani, säikähdin jopa itsekin.
Mutta nyt katson vain tulevaisuuteen ja päätin unohtaa ja antaa kaiken pois mikä mua vain tappaa.
Tapoin itsestäni sen osan mikä sitä kaikkein eniten halusi, ja nyt yritän vain unohtaa.
Pian alkaa uusi vuosi 2016 ja toivon seuraavan vuoden olevan hyvä.
Mutta huomenna on joulu, ja toivon teille kaikille hyvää ja onnea.
Kirjoitan mahdollisesti vielä tälle vuodelle jotain positiivisempaa, mutten ole vielä varma mitä c:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti