maanantai 24. lokakuuta 2016

Tälläistä se on jos omistaa univaikeuksia ja Halloween höpinää

Joo.
Kello on 1.26 enkä saa enää unta, joten päätin kuunnellessani Ghostia, että nyt olisi hyvä hetki kirjoittaa.

Halloween on alle viikon päästä, ja vuoden paras viikonloppu on käsieni ulottuvilla.
En malta odottaa että pääsen taas olemaan se demoni mikä sisälläni jyllää.
Mutta kuten viimekin vuonna, esiinnyn kahtena demonina.
Tänä vuonna päätin olla Valak, ja taas kerran Jane The Killer.
Saatte Halloweenina kaksi videota siis. Ja paljon kuvia.

Toivon vaan ettei mua pidätetä, koska kukkahattutädit tykkää väittää että säikäytin heidän 12-vuotiaan Matti-Petterin (joka kyllä on netissä nähnyt sen verran Isisin telotus videoita ja Creepypastaa ettei mikään hätkäytä enää). Ja nyt varsinkin kun on ollut niitä tappaja klovneja liikenteessä, riskit on suuret. Ja tietenkin kukkahattu tädit eivät erota klovneja demoneista. Heille se on yksi ja sama jos se saa sydämen sykkimään vähän lujempaa. Todellisuudessa he vain tykkäävät ottaa kaiken tosissaan vaikka hyvin tietävät että on Halloween a.k.a se juhla vuodesta kun henget ja demonit tekevät kierroksiaan.

En malta odottaa.

Nyt voisin kuitenkin yrittää saada edes vähän unta etten sekoile töissä huomenna, vaikka tiedän että niin tulee tapahtumaan kuitenkin.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Leikin henkien kanssa nykyään (+hommasin violetit hiusket)

waasup madafakas

Okei viimeyönä tapahtui jotain mikä on tavallaan loistavaa ja tavallaan pelottavaa.
Kaikki lähti siitä kun menin illalla kaheksan aikoihin ulos ja päädyin taas mun vakiopaikalle missä tykkään ajatella kaikkea deeppiä.
Siellä sytytin kynttilän ja yritin saada yhteyden henkiin mutten saanut mitään vastausta.
Olisin vain halunnut pyytää pari palvelusta mutta pettyneenä lähdin takaisin kotiin ja jätin kynttilän sinne palamaan.

Pari tuntia myöhemmin yksi poika jonka oon tuntenu sillai tavallaan seiskalta lähtien tuli puhumaan mulle.
Me vaan randomisti puhuttiin asioista ja samalla sain loistavan idean kokeilla taas saada yhteyttä henkiin, tälläkertaa kynttilällä, 'yes' ja 'no' lapuilla joiden alle oli piiretty pentagrammi molenpiin ja suolalla.
Kerroin sille tyypille että yritän saada yhteyttä henkiin jolloin vasta tajusin että se mitä olisin pyytänyt oli käyny toteen. Toivoin että henget johdattaisi jonkun mun luo joka voisi ehkä auttaa mua parissa asiassa mistä en halua täällä puhua.

Olin ihan vitun shokissa kun tajusin mitä oli tapahtunut, ja olisin halunnut kiittää henkiä mutta he eivät vaikuta vastaavan, mutta uskon silti että he kuulevat minut.

Jotkut teistä saattaa ihmetellä miksi yritän edes leikkiä henkien kanssa, vaikka siitä sanotaan että se voi olla vaarallista. No, se on sen takia että haluan saada yhteyden erääseen henkilöön.
Haluaisin saada myös yhteyden itse Luciferiin.


Värjäsin tänään hiukset violetiksi ja tykkään näistä tosi paljon c:



Ihmettelen miksen oo aikasemmin värjänny violetteja muttei sillä sen väliä.
Rakastan näitä c:

Kattoo sitte mitä saan tänne seuraavaksi aikaan.

-Aurora

tiistai 4. lokakuuta 2016

Jos blogin pitäminen olisi mun työ, mut oltais varmaan jo erotettu

I guess it would be a good time to tell you guys how I've been doing recently.
I'm sad, tired and just fucking done with living but I'm fine. I'm better now.

No ei ny oikeesti, paska toi alku mut joo.

Sillai se isoin syy miksi en ole tänne mitään kirjoitellut on se ettei mulla ole oikeen ollut intoa tähän, ja en ole oikeen osannut keksiä mitään hyviä aiheita mistä kertoa.
Muutenkin olen väsynyt jatkuvasti ja käytän kaiken voimani koulussa käymiseen.
Yöllä saan kyllä unta, mutta se usein on hyvin vähäistä jatkuvan heräilyni takia.

Oon tällä hetkellä ehkä yksinäisempi kuin koskaan aikaisemmin, mutta silti pelkään olla ihmisten kanssa syistä joista en halua oikeen puhua.

Nyt mie keksin! Kerron teille vaikka yhdestä unesta jonka näin viime viikolla (ehkä johtuen siitä että olin aika huonossa kunnossa silloin).

Se uni alkoi siitä että olin jossakin pikaruokapaikassa joka muistutti hieman pikaruokalaa joka on kouluni lähellä. En yhtään tiennyt miksi olin siellä kun en yleensä käy missään pikaruokaloissa.
Sitten näin siellä miehen, joka näytti jostain syystä tutulta.
Hänellä oli tummanvaaleat hiukset jotka ulottuivat melkein hänen hartioihinsa. Hän piti hiuksiaan korviensa takana ja hänellä ei ollut minkäänlaisia etuhiuksia. Hänellä oli sänki, ja tumman siniset silmät, hieman samanlaiset kuin omat silmäni. Hänen vaatetuksensa oli tummahko ja hänellä oli todella hieno nahkatakki.
Hänen ikäänsä en osannut kunnolla päätellä, mutta arvelisin että hän oli kuitenkin yli 25.

Mies huomasi tuijottaneeni häntä ja hän lähestyi minua seuralaisenaan toinen nuorehko, kaksikymppisen näköinen mies ja nainen.
Sitten vain lähdimme sieltä pois ja olin miehen kanssa yksin.
Näin kuinka se pariskunta ajoi avoautolla viereemme ja se katse naisen silmissä... Hän selvästi tiesi.

Jotenkin päädyin miehen kanssa meille, vaikken koskaan toisin niin paljon vanhempaa miestä kotiini, varsinkaan jos olen hänet tavannut vasta äsken.
Sitten kerroin hänelle miksi olin tuijottanut häntä siellä pikaruokalassa.
Hän vain naurahti ja sanoi poliisien joskus häntä syytelleen jostain asioista, muttei hän sanonut minulle mistä.
Sitten tajuan vasta kysyä hänen nimeään ja hän vastaa 'Lahtela' tai joitai sellaista.
Kun mies katselee kotiani, googlaan hänen nimensä ja tajuan miksi muistin hänet.

Näin paljon kuvia silvotuista ruumiista, torsoja joiden raajat oli aseteltu hienosti viereen ja milläkään niistä ruumiista ei ollut päitä. (olen kyllä nähnyt tämän tapaisia kuvia valveillakin joten niitä en oikeastaan ihmetellyt)
Mutta tässä unessa jostain syystä olin kauhuissani. Ehkä siksi että tajusin tämän miehen olevan sarjamurhaaja.
Kun katson Lahtelaa hän tajuaa että googlasin hänet ja tiedän. Silloin hän alkaa jahtaamaan mua ympäri meidän taloa, samalla hän heittää sairasta läppää (muistan ainakin 'mä raiskaan sut kuoliaaks rakkaani, tää tulee oleen sun ikimuistoisin ilta ja mun mielestä punanen sopis sulle hyvin').
Hän ajaa mut meidän keittiöön ja hän ottaa veitsen jolla yleensä pilkon hedelmiä. Hän alkaa puukottamaan sillä itseään penikseen ylhäältäpäin ja hymyilee mulle samalla kuin nauttisi siitä.

Pakenen meidän alakerran vessaan ja yritän soittaa apua mutta mun puhelin päätti lakkauttaa toimintansa.
Lahtela saa oven auki (sen oven saa auki oikeestikkin tietyllä tavalla vaikka se olisi lukittu) ja juoksen hänen ohitse meidän ulko-ovelle jonka hän oli lukinnut ja silloin en saanut sitä auki mitenkään.
Hän tulee luokseni nauraen, mutten kilju tai huuda apua. Tunnen sitten sen kuinka hän puukottaa rintaani ja vatsaani kunnes hän antaa minun kaatua kivuissani maahan.

En ole varma missä kohtaa untaa hän tämän sanoi, mutta hän mainitsi keittävänsä uhrinsa ruumiinosia maidossa 2.5 litran kattilassa, joka vain hämmensi minua.

Mutta tosissaan, kun heräsin, olin helevtinmoisessa paniikissa koska se uni tuntui hyvin todelta ja pelkäsin että nyt joku tulee ja oikeesti tappaa mut.

Oon tottunut jo painajaisiin koska näen niitä todella usein ja tää ei ollut ensimmäinen kerta kuin jotain tämän tapaista tapahtuu. Mutta tottakai sitä aina hieman säikähtää kun jokin minkä ei pitäisi olla totta tuntuu liian todelta.



No siinä oli teille taas tälläinen juttu, saatan yrittää alkaa kirjoittamaan useemmin kuin kerran viidessä kuukaudessa mutta kattoo miten jaksan ja miten juttua riittää.
Ainakin voisin kertoa teille näistä mun unista, koska vaikka ne osaankin olla todella ahdistavia ja todentuntuisia tykkään niistä puhua aika paljon.

Mutta toivottavasti nautitte!

-Aurora